Let your smile change the world but don´t let the world change your smile.

Oi miten taas onnistuin jättämään tän kirjottelun. Viikonloppuina on tapahtunu kaikenlaista, koska oon pyrkiny pitämään kalenterin mahti täynnä. On ollu thaimaan vaihtareitten valmennustilaisuuksia ja sellasia kivoja yhen päivän retkiä :) Täällä oli tossa pitkät vapaat, joku buddhalaisuuden uskonnollinen juhla. En ihan päässy siitä perille, ku välillä tuntuu, ettei nää itekkä oo ihan varmoja miks jotain vietetään, mutta jotenki kiitetään kaikesta mitä on saanut.. sen lisäks mulla oli viikko vähän niinku omaa lomaa kun näillä oli "koeviikko" ja mun ei kokeita tartte täällä tehä, kun arvosanoja en Suomeen tarvitte. Siinä sitte tein kaiken laista päivisin kävin salilla ja leffassa ja syömässä yhen kaverin kanssa ja sitte olin viettämässä mun toisen hostäidin synttäreitä (: En oikeen tiiä millä mun pitäis kutsua heitä..he ovat siis mun entinen hostperhe, joka vaihtu jo Suomessa. Kolmekymppinen pariskunta, jotka kuitenki tuntuu enemmän ystäviltä ku vanhemmilta (: Pitkän viikonlopun vietin myös heidän kanssa, suunnitelmat kyllä vähän muuttu, kun toisenäidin isä sai sydänkohtauksen ja joutu sairaalaan. Oli taas vähän sellanen "tyhmä" olo kun tottakai ymmärrän, ettei siinä tilanteessa lähdetä Pattayalle viettämään hauskaa viikonloppua, mutta olin suruliinen niitten ihmisten puolesta. Ensiks ne suree isäänsä ja sit ne vielä stressaa, että mulla on tylsää..Mä kuitenkin shoppailin sairaalan lähettyvillä ja rentouduin hieronnoissa, että ei se niin tuskaa ollut.. :D Se oli oikee shoppailu, ruoka ja temppeli viikonloppu. Eli ei ollenkaan huono.

Oikeesti yllättävän hyviä! (:

Uus lempiruoka Bhat Thai.

Kokkailin toisellehostperheelle vähän suomalaista murkinaa :)

Maanantaina pitkänä viikonloppuna mentiin illalla
temppeliin. Siellä jokanen kulki kynttilä ja suitsukket
kädessä temppelin ympäri kolme kertaa samalla rukoillen.
Täytyy sanoo että se suitsukkeitten krääsä oli aika karmiva..
Temppelin ymppärillä oli no vähän niinku markkinat tai jonkun
tyyppinen tori.

Eilen olin ihan unelmassa.. Yks kaveri lupas viedä mut kattomaan kuninkaallista balettia ja johonki syömään. Illallis paikka vaan oli vähän yllätys.. huhhuh. En viäläkään käsitä.. Olin kertonu, että haluisin käydä Bajyo pilvenpiirtäjässä, joka on Thaimaan korkein rakennus. Olin jo 29. kerroksessa ihan haltioissani kuin kauniit maisemat oli. Sitte vaihdettiin vielä hissiä, kerrokseen 77 ja siellä pöytä varaus oli parvekkeella... Se oli oikeesti ku jostain leffasta..ne näköalat ja ihanan hienostunutta viidentähden palvelua. Sen jälkeen mentiin sinne balettiin, joka oli kans ihan uskomattoman hienoa. Välillä vaa kuka tahansa tyttö nauttii pikku glamourista ja prinsessakohtelusta ;) 

Nyt en jaksa kauheesti kirjotella enempää, koska A: en osaa valita mitä kaikkea teille kertoisin (joo oon tooosi huono blogin pitäjä) B: ajon keskittyä tähän hetkeen täällä ja C: pelkään, että hehkutan liikaa.. Aika on kuitenki menny pelottavan nopeesti. Kolmekuukautta alkaa iha just olla takana, ja ens viikolla on eka vierailu suurlähetystössä, sillä passi/viisumi täytyy käydä leimauttamassa aina kolmen kuukauden välein. Aattelin, että ens postauksessa voisin kirjottaa vähän oikeeta asiaa. Vaikka tää onki ihan sika siistiä, on täällä kuitenki tarttunu silmää monia eettisiä ongelmia ja kuitenki silmät avautunu, kuinka oikeesti sanonta on lotto voitto syntyä Suomeen, pitää paikkansa. Mutta nyt vielä hetken, haluun miettiä vaan asioita, jotka tekee mut iloseks, koska niitä tuntuu välillä olevan niin paljon, etten edes muista kaikkia.

                                                                        -Aiski-

Never give up it's such a wonderful life

Inan yli kaks kuukautta takana ja näyttää siltä, että tein yhen elämäni parhaimista valinnoista lähtiessäni vaihtoon (: Kaikki on vaan ruvennu loksahtelee paikoilleen ja tuntuu, että oikeest pikku hiljaa mun elämä alkaa asettumaan tänne. On harrastus, kavereita, koulu ja perhe. Harrastus on salilla, jossa on ihan huippu kivaa ja ihmiset siellä tosi mukavia ja "vastaanottavaisia". Se on kyllä yks lempi paikoista (: Kaverit, niitä on jo alkanu tulemaan aika kivasti, elikkäs nyt on heeboja joitten kanssa voi tehä vapaa-ajalla kaikkee, joka on tosi tärkeetä, etten vaan oo yksin kotona ja mieti Suomea. Koulussa on nykyään kivaa ku koulupukuunki on tottunu ja on siinä se hyvä puoli, ettei aamusin ainakaan tuu vaatekriisiä (; Tietty siinä saa vähä olla itsekuria, että keskityn tunneilla, kun periaatteessa koulu on ihan yks lysti, kun arvosanat ei kuitenkaan kelpaa Suomeen, enkä niillä saa mitään korvattua, niin en joudu edes kokeita tekemään. Välillä tulee sellane olo, että mitä pirua mä täällä teen ku ei kuitenkaa tuu koetta...MUTTA niinku joku todella fiksu on joskus sanonut "emme opiskele koetta varten, vaan elämää varten" -,- :D jooo no filosofiat sikseen.. Nykyää perhekin on mukava, alussa oli vähä vaikeuksia, kun ajattelin tyylillä "miks ihmeessä ne tekee näin miksei voi tehä näin joka on kohteliasta ja ku me Suomessa tehään näin", mutta tajusin, että näähän ällä ajattelee musta ihan samalla tavalla, että miks en minä voi tehdä asioita tällä tavalla kun heillä on "oikein". Joten muutin paria käyttäytymis mallia ja tilanne parani molemin puolin (: Jos ite saisin päättää, ni tekisin ne toisin, mutta mähän olen se vieras ja itse halusin tutustua nimen omaan heidän kulttuuriin, enkä tuputtaa omaani ja ajattelen, etten mä siihen nyt kuole jos teenki asioita hieman eritavalaa tän vuoden ja vuoden päästä sitte taas omalla tavallani   (: Pitää vaan mukautua tilanteeseen ku tilanteeseen.

Yks vaikeimmista asioista oli kun mun kalenteri ammotti tyhjyyttään..Olin vaan Suomessa tottunu hektiseen elämään ja pidin siitä että suunnittelin tekemiset ja tapaamiset etukäteen, yhtäkkiä tyhjää tyhjää ja tyhjää. Se on ehkä vähä surullistaki tai miten on jääny koukkuun elämän aikatauluttamiseen eikä voi elää vaan siinä hetkessä. Se alko jotenki mietityttään.. En vaan osaa olla kotona paikallani. Tuntuu, että pää hajoaa jos en tee mitään tai nää ketään, ja varsinki Suomessa "loppuaikoina" oli miljoona sukulaista ja miljoona ystävää ja halus tehä kaiken vielä "viimisen" kerran, ni elämä oli yhtä juoksemista paikasta toiseen ja sit yhtäkkiä tänne ja ei mitään. Tällä ekaa kertaa pariin vuoteen oon kattonu kunnolla vaan telkkaria, ilman koulukirjoja tai siivouksen tai ruuan laiton ohella. Aluks olin ihan paniikissa, että mitä h**v****ä. Puhuin kuitenki mun ihanien ystävien kanssa Suomessa ja sieltä tuli kommentti, että "kumpa mullaki ois joskus vaa rentoilu päivä" ja tajusin, että ehkä me Suomessa vaan ollan totuttu hektiseen elämään, eikä enää edes osata vaan rentoutua koti sohvalla ja aattelin, että ehkä mä en siihen kuole, että joinain päivinä en tee muuta kun katon telkkaria, vaikka se kuulostaaki niin laiskimukselta :D Ja nyt on kuitenki viikonlopuiks kalenteri täynnä seuraavan kuukauden, joka antaa ihanan turvallisen fiiliksen :D

Pari viikon loppua sitte olin parin koulukaverin kanssa kiertämässä Bangkokin kuuluisat temppelit, yhen museon ja tietty vähän shoppailua (: Temppelit oli tosi upeita ja oli paljo muitakin turisteja. Museo oli no aika kaamiva..Se oli yhen sairaalan yläkerrassa ja siellä oli jotenki säilötty erilaisia oikeita ihmisen elimiä ja no "ehityshäiriöisiä" oikeita vauvoja.. tulee kylmät väreet..Se oli kyllä aika pelottava paikka.. Sen lisäks siellä oli kuvia tsunamista, joka oli kyl aika hirveetä katteltavaa sekin.. Mut päivä oli tosi kiva :) Ainoo mikä mietitytti oli liput temppeleihin ja museoon. Multa makso melkein kymmenkertasesti lippu museoon, verrattuna mun koulukaverien lippuun, koska näytin länsimaalaiselta ja oletettiin, että olen muualta. Mun mielestä se on vähä outoa..Tai ku meillä Suomessa puhutaan niin paljon rasismista ja täällä rahastetaan melkein kymmen kertanen maksu "falangeilta".. Miettii mikä kohu syntyis, jos Suomessa museot ja huvipuistot yms. ottais kaikilta "ei suomalaisen näkösiltä" kymmen kertasen hinnan.. ja muutenki täällä olaan tosi sellasia no puhutaan avoimesti ja käytetään sanaa "neekeri" ja mainitaan se, vaikkei se liity mihinkään mitenkään. Ku puhuttiin, että Suomeesa me koitetaan välttää sanomasta "tumma ihonen" ja "vaalee ihonen" olivat ihmeissään, että mitä sanaa me sitten käytetään ja sanoin, että ei mitään ku sillä ei oo mitään väliä minkä "värinen" on vaan tuo ja tuo ihminen, olivat vähän kummissaan. Mut puhuin tästä yhen kaverin kanssa, niin hän kerto, ettei se ole pahalla vaan he vaan olettaa, että "vaalea = paljon rahaa -> voi pyytää enemmän". Musta kuitenki oli pahalla tai ei, ni ei se ihan reilua oo..

Viime viikonloppuna lauantain olin mun "ex-hostäidin" ja hänen kaverin kanssa Thaimaan vanhassa pääkaupungissa Ayutthayassa. Siellä käytiin yhe temppelin raunioilla ja floating marketissa ja pääsin taas ratsastamaan norsulla! (:  Oli tosi kiva sellanen yhen päivän retki :) Sunnuntaina olin ihan älyttömän hienolla hotellilla, kun siellä oli tän thaimaan organisaation valmennus tilaisuus Thaimaasta lähteville vaihtareille. Siellä oli kans tosi mukavia heppuja, hyvää ruokaa ja ohjelmaa, puhuin siellä vähä millasta on ollu ekat kuukaudet vaihtarina ja mihin kannattaa varautua ja kuinka google translate on korvaamaton ja lopuks pääsin itekseni kiertelee ja tutkii aluetta (: Tällä pitää tosiaan ottaa itteetä niskasta kiinni, koska rakastan shoppailua ja kun kaikki on niin halpaa kun ne muuttaa euroiks ni aina on fiilis "no herrajestassa kyllähän tän voi ostaa tää on niin halpa" mutta kun se fiilis on aina ja vaatteet ja asusteet on ihania ja itsekuri ei oo se parhain, ni tuloksena on pian se mitä äiti pelkäs, että maaliskuussa tarviin erikseen yhen lentokoneen mun shoppailuille..

                                     

Jääkahvia bambumukista.

Huomatkaa, kuinka ihanan turkosia ja puhdasta vettä... :D

Elkää pelästykö, mekon alla oli shortsit. En ollu ihan hävytön ratsastaja kuitenkaa  :D

Tänää oli koulun syntymäpäivä ja huhhuh mitkä seremoniat. Rukouksia ja kaikkea kynttilän valamista ja ruokalahjojen lahjottamista jumalille ja munkeille ja thai tanssia ja vaikka mitä. Tällä viikolla kouluun tuli kaks muuta vaihtaria Saksasta ja Italiasta, he opiskelevat M.4:lla kun mä opiskelen M.6:lla, joten kauheesti ei olla puhuttu, mutta vaikuttavat ainakin ensivaikutelmaltaan mukavilta ja on tosi saman tyyliset ajatukset Thaimaan kulttuurista, niin hyvässä kun pahassa ja koti-ikävästä ja kaikesta, niin on ollu tosi ihana saada puhua jonkun kanssa jolla on saman tyyliset ajatukset ja ymmärtää miten iso muutos tää on ollut tulla "lännen kulttuurista" tänne. Tänään ku pohdittiin mieleen ei tullu oikeestaan yhtään yhtäläisyyttä näitten kahen kulttuurin välillä... mutta se on vaan haaste (: Tänään meijät kuitenki puettiin thaimaalaiseen mekkoon..jonka jokanen voi ite kattoa kuvasta ja tehä omat tyyli arvioinnit.. :D se päivä nyt ei kauheen hehkee meille ollu ku seisottiin vaan asennossa ja hymyiltiin ku meistä otettiin kuvia millon kenenki kanssa puolen päivää.. tuntu että oltiin vaan sellasia edustus hahmoja...Muutenkin en ihan ymmärrä tätä näite kuvaus kulttuuria kaikesta otetaan kuvia ja paljon ja koko ajan. Tien ainakin etten haluu ajautua julkisuuteen koskaan, ihan hirveetä.. Tottakai on kiva ikuistaa joitain hetkiä mut jos kaikki mitä teet on vaan se takia että saadaan kuvia ja sitte muuta ei tehäkkään on tarkotus mun omasta mielestä vähän väärä. Ei sekään ihan oo sellasta "elä hetkessä" -käyttäytymistä. Mutta kukin elää tyylillään (:

 

Jokatapauksessa, oon alkanu pitää tästä paikasta. Vaikka on monia asioita, joista en pidä niin onhan niitä Suomessakin. Thaimaaseen mulla on vähän sellane viha-rakkaus-suhde (:  ja kuitenki tää on vaan once in the life time, niin ajon ottaa siitä kaiken irti! (: Tottakai välillä tulee ikävä kohtaus kaikkia läheisä kohtaan, mutta toisaalta ku ajattelen niin saan olla niistäki vaan ilonen. Mulla on maailman ihanimmat ihmiset tukijoukkona Suomessa ja kentällä vastassa maaliskuussa <3 En keksi mitä muuta voisin enää toivoa (:

Aiski (ärsyttävän ylipirteenä)