Häitä ja hautajaisia.

Huhhuijaa, miten taas on tää kirjottelu jääny ja miten taas on perjantai!! En käsitä ku aina tuntuu, ettei mitään nii erikoista oo tapahtunu, mutta sitte ku alkaa kirjottelemaan tuntuu että ois vaikka mitä kerrottavaa. Tänään on ollu oikeestaa aika kiva päivä, ollu sellanen kunnon hyvä "perjantaifiilis" (:

 Meijän oli hostperheen kanssa viime viikonloppuna mennä Pattayalle, mutta homma vähän kusas kun saatiin ikäviä uutisia perjantaina. Hostäidin äiti eli mun "hostmummu" menehty. Se oli tosi jännä tilanne. Tulin juoksemasta ja vaan söin ja yhtäkkiä hostsisko sano ihan normaalisti, että joo mummu kuoli tänään. Rupesin itkemään... Mä olin nähny mummon about kolme neljä kertaa ja itkin enemmän ku mun sisko. Juteltiin siitä mun siskon kanssa, se oli kuulemma osittain helpotus, sillä mummu oli ollu vuosia vuodepotilaana ja oli jo 81-vuotias. Silti en käsitä miten täällä ihmiset voi olla itkemättä ja ajatella niin tyynesti, että on normaalia, että vanhat ihmiset kuolee..Oli aluks tosi vaikeeta ku en oikeen tienny miten mun pitäis käyttäytyä ja ku kuitenki näki, että perhe suree mut silti yrittää näytellä mulle täysin normaaleita. Se perjantai oli kyllä aika surullinen. Varsinkin ku erehty ajattelemaan, että Suomessa sitä juhlitaan juhannusta tällä hetkellä...

Lauantaina mentiinki heti jo temppeliin "hautajaisiin". Täällä on viikon suruaika, jollon ei oo soveliasta oikeen tehdä mitään "ilosta", esim. häitä mietittiin aika pitkään mennäänkö sinne. Hautajaiset on heti seuraavana päivänä ja niitä vietetään viitenä päivänä. Aluks ajattelin, että herrajestas, heti ja viis päivää, mutta nyt ajattelen, että se oli tosi hyvä. Suomessa mietittäis "voivoi mitä tarjotaan, ei mitään päälle pantavaa..." yms. Mut kuitenki mullakin, jolla ei oo täällä ku matkalaukullinen vaatteita löyty fiksua mustaa päälle pantavaa ja ruoka oli perus thaimaalainen keitto, eihän ne nyt siinä tilaisuudessa tärkeimpiä ole. Ja viis päivää, joo tuntuu pitkältä, mutta se ei ollu sellasta vollotusta ku Suomessa. Tottakai itkettiinkin, mutta pääasiassa ilosten hetkien muistelemista ja sukulaisten kanssa vietettävää yhteistä aikaa, ja jotenki ajattelen, että se on myös tosi "terapeuttista" läheisille. Asiaa käsitellään viis päivää yhdessä läeisten kanssa ja sitte on helpompi jatkaa eteenpäin. 

Aluks oli aika no pelottavaa ku menin temppeliin. Täällä vainaja on esillä. Menin sisälle ja mummu makas siinä pöydällä, käsissä kukkasia ja käsi vesimaljassa, sama koira pehmolelu kainalossa, kun kotonaankin. Eihän kuolu ihminen varmaa koskaan kovin kaunis oo, mut se oli aika liikuttavaa. Kun jokanen oli käyny "tervehtimässä" mummua "suntiot" tulivat ja nostivat mummun arkkuun. Hänen ranteeseen solmittiin narua ja toinen pää jäi arkun ulkopuolelle. Täällä tosi monella on ranteessa puuvillalangan pätkä. Uskotaan, että buddha huomaa sut paremmin ku sulla on lanka ranteessa. Sen jälkeen jokanen laito mummun päälle arkkuun vähän rahaa, että mummulla olisi paremmat puitteet alottaa elämä "taivaassa". Ehkä rankin vaihe oli kun kansi laitettiin kiinni ja alko naulojen hakkaaminen. Itkin itekki. Moni oli mulle et hei miksi Aino itket, en mä vaa osaa olla itkemättä kun joku kuolee tai ku näin miten muut itki ja ku rupee ajattelemaan, että hän oli näitten ÄITI, äiti.. ja nyt se on kuollut, miltä ittestä tuntuis, oma äiti... 

Neljä munkkia tuli "rukoilemaan" mummun puolesta, se oli sellasta no resitointia tai sellasta puhelaulua tai sellasta. Joka päivä neljä kertaa peräkkäinen. Sen jälkeen munkeile lahjotettiin ruokaa ja puhdas oranssi liina, jonka jälkeen oli vielä resisointi. Se oli mulle täysin hebreaa mitä ne puhui, mutta kai sen voi päätellä tilaisuudesta. Viimiseksi oli sellanen traditio, joku läheinen ihminen kaato vettä toisesta maljasta toiseen ja muut läheiset oli kosketuksissa kaatajaan. En oikeen päässy perille mikä tän tradition tarkotus oli ja kun kysyin eräältä mieheltä, ei hänkään tienny. Sitä en ihan ymmärrä täällä, kun moni asia on just noin "en mä tiädä miksi niin tehään, niin vaan nyt tehdään". Mulle joka vaatii aina kaikkeen selityksen ja perustelut, se on hieman rasittavaa välillä.

Viiden päivän aikana kävi paljon porukkaa temppelissä. Läheisimmät oli joka päivä ja naapurit, ystävät, tuttavat, pomot yms. kävi sinä päivänä kun heille sopi ja kukkasia tuli päivä päivältä lisää. Joka päivä kun temppelille mentiin käytiin arkulla koputtamassa, tervehtimässä mummua ja kertomassa, että mä olen täällä, kertomassa mitä päivällä on tapahtunu ja osottamalla kunnioitusta. Tulevana sunnuntaina on vielä viiminen päivä, jollon mummu tuhkataan.

Viime sunnuntaina lähdettiin suoraa hautajaisista mun vanhemman hostsiskon kanssa, hänen kaverin häihin. Niissä ei keritty kauaa olemaan, enkä itse seremoniaa nähnyt, joka vähän harmittaa. Hääjuhla oli omalla tavalla tosi hieno, vaikkakin niin jenkki leffojen vaaleenpunanen romantiikka pläsäys kun voi olla. Ruusun terälehtiä lattioilla, vierailla kaikilla pinkkiä, kukkasia,  punasta mattoa vaikka mitä, se olis pitäny nähä...TAAAI mä oisin voinu ottaa teille kuvan, mutta se nyt vähän jäi.. Pääasiassa "vaan" syötiin ja juotiin ja seurusteltiin ja otettiin kuvia! niitä täällä kyl sit otetaanki nii paljo et huhhuh. Ei tanssia niinkään.

Jaaa..no kerron muusta taas vähä kuvien avulla ni on helpompaa (:

Tällä oli opettajien päivä tossa pari viikkoa sitte. Täällä verrattiin sitä isän- ja äitienpäivään. Joka luokka teki kukkasista ihan uskomattomia taidetaoksia (angry birds ei ollu mun valinta :D) Sitte joka luokasta valittiin tyttö ja poika lahjottamaan kukkaset opettajalle. Se oli ihan törkeen tarkkaa.. Ei kenkiä, pidä kukkaa oikealla puolella, mite laskeudutaan istumaan, jalat oikealle puolelle, laske kukka vasemmalle, sitte "kummarrukset" tietynlaisesta istuma-asennosta kolme kertaa, niin että vasen käsi eka maahan, sitte oikee ja sitte koko muu kroppa, kun kävelet pois miten pidän käsiä, seisot lopuks asennossa... Onneks mulle annetaan aika paljo anteeks koska oon falang (näitten käyttämä sana "valkosista"). Se oli ihan kivaa tai no kivaa ja kivaa, mutta oli kiva kokee sekin (: 

Pancake cafe...voi herranjestas että tuun lihavana kottiin.. Se on pannukakku ravintola, näkisitte ne menuut! !  Voi juku.. Ruoka on hyvää ja syöminen kivaa, ei mulla muuta.

Käytin kans safari worldissä ja toteutin sen mistä oon haaveillu iha pikkusesta asti, pääsin ratsastaa norsulla (:  Se oli kyllä oikeesti ehkä siisteintä mitä oon ikinä tehny! Varsinki  ku norsu-neiti päätti nousta takajaloilleen :D Toivottavast pääsen vielä joskus uudestaan! Täällä oikeesta jokasella on oma lempieläin ja tästä lähtien mun lemppari on norsu (:

Koulussa on aika kivaa nykyään. Ohan se vähän ulkopuolista  kun kaikki puhuu pääosin thaita ja kaikilla on ne omat kaveri porukkansa, mut siihen on jo vähä tottunu ja maanantaina tulee vaihtarit Saksasta ja Italiasta, ni todennäkösesti niistä saa vähän oman tyylisempiä kavereita (: Oppiaineet on vaan vähä outoja välillä. Yks tuntu opiskeltiin tekemään kukasia porkkanaan, myös thaimiekkailu kuuluu mun lukkariin :) Thain opiskelu on vaan ihan no hullua, tuntuu ettei koko kielessä oo mitää tiettyjä sääntöjä. Vaikka vokaali lausuttaessa sanotaanki konsonantin jälkeen, voidaan se silti kirjottaa konsonanttia ennen, yks konsonantti voi olla myös vokaali ja se ny sanotaan millon aana ja millon oona ja millon ei ollenkaan, sanajärjestys on ihan hebreaa "mikä sinun nimesi on?" on thaiksi "Kun chyy a-rai?" suora käännös ois "sinä nimi mikä"...huhhuh oppimista kyllä riittää..

Tänään on kyllä ollu huippu hyvä päivä, vaikka voi kuulostaa pieneltä asialta saada omat avaimet, mutta se tuntuu ihan älyttömän yllättävän hyvältä! Tuntuu enemmän kodilta, tuntuu enemmän, että ihmiset luottaa muhun, siltä etten oo enää vaan vieras vieraassa talossa.



Aiski

Ps. Vaikka tähän postaukseen eksy kaks Angry Birdsiä, se ei muuta tosi asiaa, että oikeesti vihaan sitä.

After honeymoon..

Mitä ihmettä perjantaina tulee kuukaus lähdöstä...mihin tää aika on oikeen menny? En oo pariin viikkoon kirjotellu, ku olin vähän "kulttuurishokki masennuksessa". Eka kaikki oli ihan täydellistä ja lomaa ja mahtavaa ja uutta ja ihanaa, mut kuitenki paluu maan pinnalle kävi aika nopeesti ekan viikon jälkeen. Kaikki oli ihan uutta ja erilaista. Ruoka, tavat, koulu, perhe, ilmasto, vapaus, turvallisuus...kaikki. Täytyy myöntää et pari päivää oli aika hel**ttiä. Pahinta on se etten voi liikkua yksin, ollenkaan. Ymmärrän, että perhe haluu suojella, mutta se vaan ottaa pattiin ihan älyttömästi. Suomessa mun elämä oli aika hektistä tai en ollu kauheesti kotona paikallaan ja täällä yhtäkkiä ollaanki. Se oli tosi rankkaa kanssa, tuntu että vaan tuhlasin aikaa ku en tehny mitää oikeita juttuja, tai oikeita ja oikeita...mutta en tehny samoja asioita ku Suomessa, olin "vaan" kotona.
      Nyt oon kuitenki hankkinu salikortin ja käyn siellä aika usein. Spinning ja boxing on suosikit, sen lisäks käyn naapurin pojan kanssa juoksemassa, koska yksin ilman "suojelijaa" se olis kuulemma vaarallista. Oli tosi vaikeeta muuttaa tapoja ja sanoo ittelleen, että täällä tehään nyt näin vaikkei kotona tehdäkkään ja vaikka koton tää tuntuis aivan älyttömältä. Nyt on jo onneks paljo helpompaa ja alkanu tottuun maan tapoihin. Melkein joka päivä vieläkin saa muistuttaa itteensä, että laske kymmenen ja muuta asenne, koska asenne aika pitkälti ratkasee mikä fiilis on. On vieläki asioita joista en pidä, en sitte ollenkaan, mutta niin niitä on Suomessakin ja niihin vaa pitää tottua. Täytyy myöntää, ettei tää ihan niin easybiisi ollu mitä ajattelin, mut haastet on vaa ja ainoastaa voittamista varten (: Aattelin kertoo teille tekemisiäni kuvien avulla, ku taas on tapahtunu vaikka ja mitä.
       Ekana viikonloppuna olin sellasessa rallissa mun ekan hostperheen kanssa. (Vaihtu jo ennen Thaimaaseen tuloa, koska koulupaikka ei onnistunu) Mulla ei ollu lähtiessä mitään hajua oikeen mimmonen se on, mutta oli tosi kivaa. Lähtö oli Bangkokista tosi aikasin aamulla ja koko päivä ajettiin Chanthaburiin. Matkalla oli kaiken näkösiä rasteja ja kilpailuja. Illalla saavuttiin hotelliin, jossa sitte yövyttiin ja oli jonkinlaiset juhlat. Ne on mun käsittääkseni aika suosittuja paikallisten keskuudessa ja niitä järjestetään aika usein. Koska seuraavana viikonloppuna, olin samantapasessa tapahtumassa mun hostperheen kanssa.

Eka pysähdyspaikka oli sellanen pieni kyläkoulu, jossa maisteltii kaiken laisia Thai hedelmiä, koululaiset myös vähän niinkuin esiinty meille. Koulu oli aika köyhä ja sille sai lahjottaa rahaa ja tarvikepusseja. Siinä sai kyllä kyyneliä pidätellä, kun antoi tarvikepusseja...Miettii ettei koulu ja normaali toimeentulo todellakaan oo itsestään selvyyksiä, oppii heti arvostamaan kaikkea paljon enemmän.

Toinen pysähdys oli ravintola, jossa syötiin kaikenlaisia meren
herkkuja, tosin ekana viikonloppuna tulinen ruoka ei oikeen
vielä uponnu, joten tyydyin kasvisruokaan, joka oli myös iha
mahtavaa! Ruokailun jälkeen oli puikkojen käyttö kisa, ja uskokaa
tai älkää pärjäsin yllättävän hyvin :p

Toisena päivänä mentiin kattoo sellanen delffiini show oli
kyllä sekin aika mahtava, uimaan olisin vaan halunnu päästä
fisujen kanssa, mutta oli tulossa ukkonen, joten se ei
onnistunu.

Mun yks monista haaveista on ratsastaa norsulla ja hostsisko
on puhunu siihen tapaan, että se kyllä toteutuu vuoden
aikana. Neiti oli vaan yllättävän pelottava, saas nähä miten käy,
uskallanko..

Ainaki vielä tykkään käydä temppeleissä. (Vaikka vanhat vaihtarit varotteli, että siihe kyllästyy) Siellä on aika kaunista ja luojan kiitos hiljasta. Se on tosi erilainen ku kirkko, ei oikeestaa mitää samaa. Siellä voi kävellä ja kattella maisemia ja jos haluaa "rukoilla" nii sitte rukoilee sen aikaa kun siltä tuntuu. Monet thaimaalaisethan sinne rukoilun takia tulee, mut mä vaan pidän sen hiljasuudesta, koska Bangkok ja varsinki koulu on välillä ihan sairaan melusa ja on jotenki kaunista kattoa ku paikalliset hiljentyy suitsukkeiden ja kukkasten kanssa toivomaan kaikkee hyvää kaikille. JA tosi monen temppelin ympäristöön kuuluu tori ja voi herrajestas ne kaikki herkut...

Joistain temppeleistä saa ottaa pussiin vähän  vettä, se vastaa vähän
ku meijän ehtoollista ehkäpä. Jotkut uskoo, että kun juot jonkilaisen
"pyhän veden" sulla on parempi olla ja elää.

11 sieltä loppuenlopuks tuli ja kerto
lyhennetysti kuulemma, että olen todella
onnekas ja seuraava toive mitä todella toivon
käy toteen. Tarviiki miettii tarkkaan mitä
toivoa..(;

Sitte tempeleissä on jonkilainen no vastaa
horoskooppia. Helisytät kuppia, jossa on
tikkuja, jossa jokasessa on jokin numero.
Oli yllättävän vaikee saada ilman käsikosketusta
tikkuun vaan yks numero purkista pois.

Munkkeja täällä on tosi paljon. Ekaa kertaa kun näin munkin, meinas käydä vähä köpelösti ku en tienny, ettei naiset saa koskea niihin, ees vahingossa kadulla hipasta tungoksessa. Jos nainen koskee munkkia, tulee munkin paastota viikko. Munkit jakaa vissiin vähän mielipiteitä täällä, koska nykyään heillä on jo älypuhelimet yms. 

Kaikista herkuista voisin tehä oman postauksen, niitä on niin paljon
ja niin loistavia. Liian hyvää.. tuntuu, että joinain päivinä en
muuta tekkään ku syön.. Tää on iha loistava, vaikka en tiädä tarkkaan mitä
on. Joihinki lehtiin laitettiin pähkinöitä, tuoretta inkivääriä, kuivattuja katkarapuja,
sipulia ja jotain yrttejä ja jotain kastiketta. Oli tosi raikas ja hyvä. Oon
niin tyytyväinen, etten oo allerginen millekkään koska voin vaan syödä.
Läheskään jokakerta ei oo mitään hajua mitä oon syömässä, mut viel ollaan
hengissä.

Nää on yks mun lemppareista, en itseasias tiedä
mitä nekään on, mutta ne on vähän ku pikkupannareita, mut
niissä on kai kookosta, joka antaa siihe sopivasti makeutta.
Täytyy ruveta keräilee reseptejä talteen, että voin kokkaila näitä
herkkuja Suomeen paluun jälkeen (:

Joo tai no itseasias nää kaikki taitaa olla mun
lemppareit...nää no ehkä epäterveellisin muoto
hedelmästä, mutta täydellisen makunen friteerattu
 banaani... Pari tuhatta vuotta sitte "venetorit" (en tiädä
suomennosta) oli tosi suosittuja ja se tapa on jääny vieläki.
Mun mielestä aika hienoja joteski (:

Ja kaikki hedelmät... En niistäkään tiedä kaikkien nimiä, mutta ihan sika hyviä. Ainoastaan yks hedelmä on tullu vastaan mistä en tykkää, enkä ees tajuu miten sellanen hedelmä voi olla. Se on sellanen no en tiädä nimeä, mutta koostumus on ku raaka taikinaa ja ihan älyttömän makee, se ei ollu mun makuu, mut muut on sit sitäki enemmän (:

Vaikka onki ollu vähä vaikeeta. Luulen, että pahin kulttuurishokki alkaa olla takana.  Kouluki on nykyään aika kiva paikka ja kavereita tulee melkein joka päivä lisää, tietenkää mitää "parastaystävää" ei oo muodostunu, enkä tiädä muodostuukokaan, tuntuu että mitä tahansa mä sanon kelle vaan kaikki tietää, että käyn salilla ja koska millonki mut on nähny ostoskeskuksessa, mut onneks mulla on tytöt Suomessa, joille voin aina puhuu luottamuksella. Pitää vaa pitää ovet auki joka suuntaan ja varautua ihan kaikkeen. Tänään kokeilin thaimaalaista miekkailua ja se oli ihan sika hienoo ja vaikeeta, kaameeta tasapainoilua. Aika pitkälti tää on jo iha arkea, koulua ja salilla käymistä, välillä shoppailua ja viikonloppusin vähä enemmän luksusta, välillä ilon kyyneleitä ja välillä surun kyyneleitä. Tottakai tulee paljo vielä uutta ja kaikkee mahdollista täydellisen ja hel**tin väliltä, mut se on elämää.
Asenne ratkasee kaiken!



-Aiski-