Lähtölaskentaa..

Hui, mulla ei oikeestaan oo mitään havaintoa miten postaukset tai nää tekstit tulis alottaa. En oo koskaan lukenu blogeja, enkä ois uskonu, että ite tämmösen teen. Päätin kuitenki kokeilla. Oon lähössä ens kuun 10. päivä vaihtoon Thaimaaseen, joten aattelin, että pelkästään sukulaisten ja läheisten on täältä helppo seurata mun puuhiani toisella puolella maailmaa (: 

Eka voisin kuitenki kertoo jotain ittestäni. Elikkäs oon 17-vuotias tyttö tai naisen alku, miten sitte haluu sen ajatellaki. Mä muutin vajaa vuosi sitte Tampereelle kotikunnasta Köyliöstä, koska koulu jonne olin päättänyt mennä oli siellä. En tuntenu Tampereelta ketään enkä tienny mitään Hämeenkadun ja Koskarin lisäks. Muutos oli aika hurja ku kaikki oli ihan uutta, yksin asuminen, koulu, ihmiset ja paikat, silti siitä vaan tuli jotenki kummasti mun koti ja itkien mä sieltä tavaroita muutama viikko sitten pakkasin. No mut kaikkee ei voi saada... Tampereella suoritan siis lukiota Tampereen Yhteiskoulun Lukiossa, joka on yksityinen ilmaisutaidon lukio. Tampereelle muuttoa en oo katunu päivääkään (:

Mulle tärkeintä elämässä on onnellisuus, perhe ja ystävät. Perheeseen kuuluu äiti ja isi, isosiskot Reetta ja Iinu, langot Juha ja Vellu, ja Reettan ja Juhan poika Leevi. Me ollaan aina oltu ihan himo läheisiä ja aina pystytty puhumaan ihan kaikesta. En vaihtais mun perhettä mistään hinnasta. Ja tässä vaiheessa onki sopiva aika kiittää äitiä ja isää, että ne mahdollistaa mulle tän kaiken (: Mä tykkään vaikka mistä, villasukista, tähtitaivaasta, kirsikkatomaateista, lumilautailusta, yllätyksistä, leipäjuustosta, kukkasista, mun koirasta, urheilusta (useimite) ja no oikeestaa kaikesta muusta paitsi valehtelusta ja marsipaanista. Mä kyllästyn asioihin tosi nopeesti, liianki nopeesti ja tarviin elämää vaihtelua ja jännitystä. Haluun vaan kokee ja nähä kaikein.

Summer up fiiliksiä!

Nyt on kuitenki alle kaks viikkoo lähtöön, alkaa kyl kieltämät jännittää.. Väliaikanen koti ois siis Bangkok, 10 miljoonan muunki koti, koulussa oppilaita 3000, saman verran kun kotikunnassa Köyliössä ja se on kokonaan thaiksi. Oon aivan hukassa siellä, mutta kokemus seki (: ja jännitystä ja seikkailua mä haluunkin. Mun hostperheitten kanssa on ollu vähän ongelmia..se on vaihtunu kaks kertaa. Ekan perheen äiti sai aivoinfarktin ja halvaantu, toisen perheen koulupaikka ei onnistunu, jospa kolmaskerta toden sanois. Nyt perheessä on äiti, isä 24- ja 17-vuotiaat tytöt ja vaikuttaa ainaki ihan mukavalta. Kauheesti en oo keriny heihin tutustuu, mut eiköhän  vuodessa jotain selviä (: 

Tänä viikonloppuna me ollaan vietetty läksiäisi, vähä eritunnelmissa kavereitten ja sukulaisten kanssa, mut kuitenkin. Isoin ongelma vuoden aikana tulee olemaan hempeily, jota ei pitäis harrastaa sitte yhtää..ikävä perheeseen, sukulaisii ja ystäviin tulee olemaan vielä ihan sietämätön, mut kai seki kasvattaa. Oon päättäny et kellään ei ekaan puoleen vuoteen saa tulla ikäväänsä valittamaan. Se vaa pahentaa asiaa, ku kuitenki tilanne on mikä on, tuun sieltä takas sit ku o aika ja sit taas nähää, asenne vaan pitää olla oikee. Se vaan taitaa olla helpommin sanottu ku tehty.. Nyt on kuitenki shoppailut suoritettu, läksiäiset vietetty, viisumi ja rokotukset hommattu, nyt voiki vaa viimisen viikon nauttii viel kaikkein läheimmist ihmisist ja valmistautuu tulevaan (:

Pakkaus operaatio ois syytä pian alottaa..

Yks parhaistaystävistä, Alina, teki mulle
kortin (: kuvat on aika edustavia..

Shoppailu löytöjä (:

Ehkä seuraava postaus on 11 000 kilometrin ja 11 tunnin lentomatkan päästä. Wai!  -Aiski-