Häitä ja hautajaisia.

Huhhuijaa, miten taas on tää kirjottelu jääny ja miten taas on perjantai!! En käsitä ku aina tuntuu, ettei mitään nii erikoista oo tapahtunu, mutta sitte ku alkaa kirjottelemaan tuntuu että ois vaikka mitä kerrottavaa. Tänään on ollu oikeestaa aika kiva päivä, ollu sellanen kunnon hyvä "perjantaifiilis" (:

 Meijän oli hostperheen kanssa viime viikonloppuna mennä Pattayalle, mutta homma vähän kusas kun saatiin ikäviä uutisia perjantaina. Hostäidin äiti eli mun "hostmummu" menehty. Se oli tosi jännä tilanne. Tulin juoksemasta ja vaan söin ja yhtäkkiä hostsisko sano ihan normaalisti, että joo mummu kuoli tänään. Rupesin itkemään... Mä olin nähny mummon about kolme neljä kertaa ja itkin enemmän ku mun sisko. Juteltiin siitä mun siskon kanssa, se oli kuulemma osittain helpotus, sillä mummu oli ollu vuosia vuodepotilaana ja oli jo 81-vuotias. Silti en käsitä miten täällä ihmiset voi olla itkemättä ja ajatella niin tyynesti, että on normaalia, että vanhat ihmiset kuolee..Oli aluks tosi vaikeeta ku en oikeen tienny miten mun pitäis käyttäytyä ja ku kuitenki näki, että perhe suree mut silti yrittää näytellä mulle täysin normaaleita. Se perjantai oli kyllä aika surullinen. Varsinkin ku erehty ajattelemaan, että Suomessa sitä juhlitaan juhannusta tällä hetkellä...

Lauantaina mentiinki heti jo temppeliin "hautajaisiin". Täällä on viikon suruaika, jollon ei oo soveliasta oikeen tehdä mitään "ilosta", esim. häitä mietittiin aika pitkään mennäänkö sinne. Hautajaiset on heti seuraavana päivänä ja niitä vietetään viitenä päivänä. Aluks ajattelin, että herrajestas, heti ja viis päivää, mutta nyt ajattelen, että se oli tosi hyvä. Suomessa mietittäis "voivoi mitä tarjotaan, ei mitään päälle pantavaa..." yms. Mut kuitenki mullakin, jolla ei oo täällä ku matkalaukullinen vaatteita löyty fiksua mustaa päälle pantavaa ja ruoka oli perus thaimaalainen keitto, eihän ne nyt siinä tilaisuudessa tärkeimpiä ole. Ja viis päivää, joo tuntuu pitkältä, mutta se ei ollu sellasta vollotusta ku Suomessa. Tottakai itkettiinkin, mutta pääasiassa ilosten hetkien muistelemista ja sukulaisten kanssa vietettävää yhteistä aikaa, ja jotenki ajattelen, että se on myös tosi "terapeuttista" läheisille. Asiaa käsitellään viis päivää yhdessä läeisten kanssa ja sitte on helpompi jatkaa eteenpäin. 

Aluks oli aika no pelottavaa ku menin temppeliin. Täällä vainaja on esillä. Menin sisälle ja mummu makas siinä pöydällä, käsissä kukkasia ja käsi vesimaljassa, sama koira pehmolelu kainalossa, kun kotonaankin. Eihän kuolu ihminen varmaa koskaan kovin kaunis oo, mut se oli aika liikuttavaa. Kun jokanen oli käyny "tervehtimässä" mummua "suntiot" tulivat ja nostivat mummun arkkuun. Hänen ranteeseen solmittiin narua ja toinen pää jäi arkun ulkopuolelle. Täällä tosi monella on ranteessa puuvillalangan pätkä. Uskotaan, että buddha huomaa sut paremmin ku sulla on lanka ranteessa. Sen jälkeen jokanen laito mummun päälle arkkuun vähän rahaa, että mummulla olisi paremmat puitteet alottaa elämä "taivaassa". Ehkä rankin vaihe oli kun kansi laitettiin kiinni ja alko naulojen hakkaaminen. Itkin itekki. Moni oli mulle et hei miksi Aino itket, en mä vaa osaa olla itkemättä kun joku kuolee tai ku näin miten muut itki ja ku rupee ajattelemaan, että hän oli näitten ÄITI, äiti.. ja nyt se on kuollut, miltä ittestä tuntuis, oma äiti... 

Neljä munkkia tuli "rukoilemaan" mummun puolesta, se oli sellasta no resitointia tai sellasta puhelaulua tai sellasta. Joka päivä neljä kertaa peräkkäinen. Sen jälkeen munkeile lahjotettiin ruokaa ja puhdas oranssi liina, jonka jälkeen oli vielä resisointi. Se oli mulle täysin hebreaa mitä ne puhui, mutta kai sen voi päätellä tilaisuudesta. Viimiseksi oli sellanen traditio, joku läheinen ihminen kaato vettä toisesta maljasta toiseen ja muut läheiset oli kosketuksissa kaatajaan. En oikeen päässy perille mikä tän tradition tarkotus oli ja kun kysyin eräältä mieheltä, ei hänkään tienny. Sitä en ihan ymmärrä täällä, kun moni asia on just noin "en mä tiädä miksi niin tehään, niin vaan nyt tehdään". Mulle joka vaatii aina kaikkeen selityksen ja perustelut, se on hieman rasittavaa välillä.

Viiden päivän aikana kävi paljon porukkaa temppelissä. Läheisimmät oli joka päivä ja naapurit, ystävät, tuttavat, pomot yms. kävi sinä päivänä kun heille sopi ja kukkasia tuli päivä päivältä lisää. Joka päivä kun temppelille mentiin käytiin arkulla koputtamassa, tervehtimässä mummua ja kertomassa, että mä olen täällä, kertomassa mitä päivällä on tapahtunu ja osottamalla kunnioitusta. Tulevana sunnuntaina on vielä viiminen päivä, jollon mummu tuhkataan.

Viime sunnuntaina lähdettiin suoraa hautajaisista mun vanhemman hostsiskon kanssa, hänen kaverin häihin. Niissä ei keritty kauaa olemaan, enkä itse seremoniaa nähnyt, joka vähän harmittaa. Hääjuhla oli omalla tavalla tosi hieno, vaikkakin niin jenkki leffojen vaaleenpunanen romantiikka pläsäys kun voi olla. Ruusun terälehtiä lattioilla, vierailla kaikilla pinkkiä, kukkasia,  punasta mattoa vaikka mitä, se olis pitäny nähä...TAAAI mä oisin voinu ottaa teille kuvan, mutta se nyt vähän jäi.. Pääasiassa "vaan" syötiin ja juotiin ja seurusteltiin ja otettiin kuvia! niitä täällä kyl sit otetaanki nii paljo et huhhuh. Ei tanssia niinkään.

Jaaa..no kerron muusta taas vähä kuvien avulla ni on helpompaa (:

Tällä oli opettajien päivä tossa pari viikkoa sitte. Täällä verrattiin sitä isän- ja äitienpäivään. Joka luokka teki kukkasista ihan uskomattomia taidetaoksia (angry birds ei ollu mun valinta :D) Sitte joka luokasta valittiin tyttö ja poika lahjottamaan kukkaset opettajalle. Se oli ihan törkeen tarkkaa.. Ei kenkiä, pidä kukkaa oikealla puolella, mite laskeudutaan istumaan, jalat oikealle puolelle, laske kukka vasemmalle, sitte "kummarrukset" tietynlaisesta istuma-asennosta kolme kertaa, niin että vasen käsi eka maahan, sitte oikee ja sitte koko muu kroppa, kun kävelet pois miten pidän käsiä, seisot lopuks asennossa... Onneks mulle annetaan aika paljo anteeks koska oon falang (näitten käyttämä sana "valkosista"). Se oli ihan kivaa tai no kivaa ja kivaa, mutta oli kiva kokee sekin (: 

Pancake cafe...voi herranjestas että tuun lihavana kottiin.. Se on pannukakku ravintola, näkisitte ne menuut! !  Voi juku.. Ruoka on hyvää ja syöminen kivaa, ei mulla muuta.

Käytin kans safari worldissä ja toteutin sen mistä oon haaveillu iha pikkusesta asti, pääsin ratsastaa norsulla (:  Se oli kyllä oikeesti ehkä siisteintä mitä oon ikinä tehny! Varsinki  ku norsu-neiti päätti nousta takajaloilleen :D Toivottavast pääsen vielä joskus uudestaan! Täällä oikeesta jokasella on oma lempieläin ja tästä lähtien mun lemppari on norsu (:

Koulussa on aika kivaa nykyään. Ohan se vähän ulkopuolista  kun kaikki puhuu pääosin thaita ja kaikilla on ne omat kaveri porukkansa, mut siihen on jo vähä tottunu ja maanantaina tulee vaihtarit Saksasta ja Italiasta, ni todennäkösesti niistä saa vähän oman tyylisempiä kavereita (: Oppiaineet on vaan vähä outoja välillä. Yks tuntu opiskeltiin tekemään kukasia porkkanaan, myös thaimiekkailu kuuluu mun lukkariin :) Thain opiskelu on vaan ihan no hullua, tuntuu ettei koko kielessä oo mitää tiettyjä sääntöjä. Vaikka vokaali lausuttaessa sanotaanki konsonantin jälkeen, voidaan se silti kirjottaa konsonanttia ennen, yks konsonantti voi olla myös vokaali ja se ny sanotaan millon aana ja millon oona ja millon ei ollenkaan, sanajärjestys on ihan hebreaa "mikä sinun nimesi on?" on thaiksi "Kun chyy a-rai?" suora käännös ois "sinä nimi mikä"...huhhuh oppimista kyllä riittää..

Tänään on kyllä ollu huippu hyvä päivä, vaikka voi kuulostaa pieneltä asialta saada omat avaimet, mutta se tuntuu ihan älyttömän yllättävän hyvältä! Tuntuu enemmän kodilta, tuntuu enemmän, että ihmiset luottaa muhun, siltä etten oo enää vaan vieras vieraassa talossa.



Aiski

Ps. Vaikka tähän postaukseen eksy kaks Angry Birdsiä, se ei muuta tosi asiaa, että oikeesti vihaan sitä.