Oikeesti nyt joku kiltti pliis pysäyttäkää aika. Puolet on suurinpiirtei menny ja nää viis kuukautta on tuntunu ku ehkä puoleltatoista kuukaudelta. Ihan järkyttävää! Ja pahinta on et nyt rupeen olee ihan törkeen onnellinen täällä. (osa syy toki on et nyt on loma eikä koulua,muttaa..) Kavereita riittää ja salista on oikeesti tullu ku toinen koti, vaik kuulostaaki himo rasittavalta(tiedetään). Siel vaan on niin kivaa, ettei se tulosten saaminenka oo enää niin se ykkös asia, treenin jälkee vaa on nii hyvä olla, et tuntuu et siihen on jääny koukuun. Perheen kans menny nyt tosi hyvin, mun vanhempi sisko vaihto työpaikkaa ja hänel on nyt paljo enemmän aikaa ja suunnitelmissa ois loman aikana, mennä Madame Tussaud Bangkokiin, etelään beachille ja jossain ostoskeskukses on mahdollisuus LUISTELLA!! :D Ja puhuin tos mun siskon kans ku vähä paha omatunto et ku en oo kotona niin hirveesti, ni hän oli tosi ihanan ymmärtäväinen et, kyl me ymmärretään et kulttuuri Suomessa on erilainen ja et koet koti-ikävää jos et tee mitään ja äiti ja isä sano, että ne tykkään ku meet koska ku tuut takas oikeen säteilet onnesta :) LISÄKS! Tilattiin liput viikon lomalle Japaniin uudenvuoden tienoilla! Siellä on suunnitelmis Disney Land ja Tokiossa yli 13 miljoonan ihmisen kodin tutkiskelua! I´m so excited!!!!
 |
| En malta odottaa!! |
Nyt on jotenki vaa tullu sellane pelko siitä maaliskuun seittämännestä, jollon täältä pitäis lähteä. Tien, ettei kuuluis ajatella sitä vielä, enkä mä täällä päiviäni tuhlaa sitä miettiessä, mut seki on tottakai käyny mielessä. Joteski se pelottaa enemmän ku tänne tulo. Nyt ku elämä on täällä ns. asettunu, ni ääh.. jotenki tuntuu, että ku tulin tänne olin outsider, mutta tuntuu, että se on helpompi olla outsider vieraassa ympäristössä, ku sitte että tuntee ittes outsideriks siinä vanhassa tutussa... Ja joo tien, että joku nyt ajattelee, että voi Aiski pieni et oo ulkopuolinen. Ollaan kuitenki viimiset kymmenen kuukautta eletty erimaailmoissa ja tiedetään vaan murto-osa toistemme aisoista ja tekemisistä, niin pakostakin tuun oleen vähän pihalla mitä on tapahtunu kotona. Lisäks kun sanoin Suomessa heipat, tiesin et joojoo nähään maaliskuussa ei hätiä. Ku sanon näille ihmisille heipat, ei oo varmuutta koska näen ne uudestaa vai näenkö enää koskaan.. Ja nii tää vaan on niin siisti vuosi, ei tarvi oikee ottaa stressiä mistää voi vaa treenata ja kierellä kaupunkia, oppii uutta ittestään ja kulttuureista ja pitää hauskaa. Ei tarvi tressata koeviikkoa tai ihmissuhteita. Voi vaan nauttia. Suomessa kuitenki odottaa tosi elämä. Suorittaa lukio loppuun, stressi koeviikoista ja kirjotuksista, mikä musta tulee isona, pääsenkö jatko-opiskelemaan, saanko kesätöitä, mitä muut odottaa multa...yms. Mut nii eihän tällästäkää loputtomiin tietenkää voi jatkaa...
 |
| Yks asia mitä tuun ikävöimään.. |
Täällä vaikka koulussa ei niin hirveesti ois uutta oppia tullukkaa, muuta ku englannissa niin silti on oppinu ihan himona asioita. Kärsivällisyyttä, ymmärtämistä erilaisii ihmisii kohtaa, suvaitsevaisuutta ja oon myös oppinu mitä tehdä kun vessan pönttö ei vedä, oppinu pesee pyykkiä käsin ja mitä tehä jos Anakonda tulee kadulla vastaan :D Myös kommunikaatio taidot on varmasti parantunu :) ittestäni oon myös oppinu tosi paljon ja oon mielestäni jotenki itsevarmempi. En vaa jotenki jaksa enää ajatelle niin paljoa mitä muut ajattelee, kun vaan on kuka oon, ne tykkää jotka tykkää ja ne ei tykkää jotka ei tykkää, kaikkia ei vaan voi miellyttää. Mun silmät on avautunu monin eri tavoin. Esim. sana "KOTI" tarkottaa mulle tän viiden kuukauden jälkee aivan täysin eri sanaa ku 10. toukokuuta helsinki-vantaan kentällä. Toinen asia on et taidan tietää mitä voisin haluta ehkä tehä isona. Fysioterapeutti vois olla sellanen mun juttu. Tänne tultua, yks vaihtari sano mulle, et odota vaan vaihdon aikana sun silmät vaa jotenki aukee ja tiet mitä haluut tulevaisuudes tehä ja olla. Ja olin vähä et no HOHHOH, ei tää ny varmaa mikää filosofointi retki syvälle omaan sieluun oo, mut nii jotenki ehkä yks syy miks oon onnellisempi on, et must oikeesti tuntuu et tunnen itteni nykyään paljon paremmin.
Tää oli vaan tällänen nopee hyvän olon postaus, Nyt lähen pidennetyks viikonlopuks Pringille ja meil on vaikka mitä suunnitelmia, joista kerron myöhemmin ;) Annan vinkin et tää tyttö tulee kiljumaan ihan sairaasti! Ihanaa viikonloppua kaikille! :)
-Aiski-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti